Eurooppalaisrodun historia

Eurooppalaiskissa on yksi maanosamme alkuperäisistä kissaroduista. Rodun johdonmukainen kasvatus aloitettiin Ruotsissa 1940-luvulla käyttäen luonnonvalinnan avulla vankoiksi ja terveiksi kehittyneitä lyhytkarvaisia maatiaiskissoja. Vuonna 1949 Euroopan suurin kissakattojärjestö FIFe hyväksyi sen omaksi rodukseen, joten eurooppalainen on yksi vanhimmista tunnustetuista kissaroduista. Aluksi eurooppalais- ja brittikissoja ja jopa kartusiaaneja kasvatettiin saman rotumääritelmän alla, mutta 1982 FIFe erotti brittiläisen ja kartusiaanin omiksi rotustandardeikseen. Suomessa eurooppalaisen kasvatus aloitettiin 1960-luvulla, ensimmäinen kissa rekisteröitiin maatiaiskissasta ns. noviisiluokan kautta vuonna 1962 ja ensimmäinen pentue vuonna 1966.

Suomessa on ollut mahdollista rekisteröidä eurooppalaisen rotumääritelmän täyttäviä maatiaiskissoja eurooppalaiseksi kansainvälisten kissanäyttelyjen noviisiluokan kautta. Noviisien avulla rotuun on saatu uusia geenejä, mikä on edistänyt rodun geneettisen monimuotoisuuden ja terveyden säilymistä. Vuoden 2016 alusta noviiseja ei enää rekisteröidä eurooppalaisiksi, mutta määrittelemättömiksi lyhytkarvakissoiksi (XSH) rekisteröityjä maatiaiskissoja voi käyttää siitokseen rekisteröidyn eurooppalaiskissan kanssa ja kissanäyttelyn tarkistusluokassa tuomarit määrittelevät, voidaanko tämän yhdistelmän pennut rekisteröidä rotumääritelmän mukaisiksi eurooppalaisiksi.

Eurooppalaiskissan historiaa Suomessa

IC Negro Tripp (EUR n).
Omistaja/Ägare/Owner: Maja Sidorow.
Noviisi/Novis/Novice.
IP Petteri (EUR ns 22).
Omistaja/Ägare/Owner: Irmeli Nenonen.
Noviisi/Novis/Novice.
IP/IC Mikael (EUR ns 23).
Omistajat/Ägare/Owners: Anneli ja Helena Valkonen.
Noviisi/Novis/Novice.
IP/IC Mikael (EUR ns 23).
Omistajat/Ägare/Owners: Anneli ja Helena Valkonen.
Noviisi/Novis/Novice.

Kansainvälinen kissajärjesto FIFé, johon Suomen Kissaliittokin kuuluu, on perustettu vuonna 1949. Eurooppalainen on kuulunut hyväksyttyihin rotuihin alusta lähtien. Helsingin Messuhallissa Helsingin Rotukissayhdistyksen (nykyinen SUROK) 21.-23.4.1962 järjestämässä Suomen kaikkien aikojen toisessa kansainvälisessä kissanäyttelyssä rekisteröitiin noviisina ensimmäinen eurooppalaiskissamme; valkoinen sinisilmäinen Mikko-niminen (EUR w) kastraattiuros (1960-1974), joka sai rekisterinumeron 80. Mikon omistaja oli Sylvi Leino. Seuraavina vuosina rekisteröitiin muitakin eurooppalaisia noviiseina, mm. Maja Sidorowin omistama musta uros IC Negro Tripp (EUR n) numerolla 159, toinen valkoinen kastraattiuros Mikko Kasimir (EUR w) rekisterinumerolla 160 ja Irmeli Nenosen omistama hopeatabby IP Petteri rekisterinumerolla 270.

Suurin osa alkuvuosina (1960-luvun alussa) rekisteröidyistä eurooppalaisista oli kastraatteja, mutta IC Negro Tripp jatkoi sukua, ja siitä tuli omistajansa Maja Sidorowin Trippendal-kasvatuksen kantaisä. Maja toimi muutenkin aktiivisesti eurooppalaiskasvatuksen edistämiseksi. 1970-luvulla yksi legendaarisista eurooppalaisistamme oli maineikkaasta näyttely- ja siitosurasta tunnettu Anneli ja Helena Valkosen omistama hopeatiikeri IP/IC Mikael (EUR ns 23) eli Mikko, joka rekisteröitiin noviisina vuonna 1972. Mikko sai rekisterinumeron 2439K. Mikko kuten myös Negro Tripp löytyvät monen tämänkin hetken eurooppalaisen taustalta, jos sukulinjoja tutkitaan tarpeeksi pitkälle taaksepäin.

Ensimmäinen suomalainen eurooppalaispentue syntyi 14.5.1966 IC Negro Trippin ja kilpikonnavalkoisen naaraan Anun yhdistelmästä. Pentueen kasvattaja oli Irmeli Kallio. Samana vuonna syntyi myös pentue 22.9.1966 kasvattajalle Marja-Leena Palervo (kasvattajanimi von Sennehütte) ja pentueen vanhempina olivat IC Negro Tripp ja ruskeatabby Josephina (EUR n 22). 1960-luvun loppuvuosina syntyi muutama pentue vuodessa, mutta varsinaisesti kasvatus pääsi kunnolla vauhtiin 1970-luvulla, joskaan noviisien merkitys ei tuolloinkaan vielä vähentynyt. 1970-luvulla Maja Sidorowin lisäksi eurooppalaisia kasvattivat mm. Anneli ja Helena Valkonen kasvatajanimellä Kontukatin.

Eurooppalaisia kasvatettiin 1970-luvulla samalla rotumääritelmällä kuin brittejä, koska FIFéssä brittiä ei tuolloin vielä tunnistettu omana rotunaan ja näin tuontibritit rekisteröitiin tuon ajan vapaamielisen tulkinnan mukaan eurooppalaisina. Tästä aiheutui tiettyjä hankaluuksia, joskaan Suomessa eurooppalaiskantaan ei sekoitettu kovin paljon brittikissoja, vain muutamia. Voidaan todeta, että onneksi, sillä suomalainen eurooppalaiskanta pysyi näin ollen varsin puhtaana. Erinäisten vaiheiden jälkeen eurooppalainen sai vuoden 1983 alusta oman, FIFén hyväksymän rotumääritelmän, johon liittyi olennaisesti vaatimus rotupuhtaudesta eli rotusekoitusten välttämisestä. Britti (BRI) sai samalla myös oman standardinsa ja on siitä lähtien kuulunut FIFén hyväksymiin rotuihin. Naapurimaassamme Ruotsissa brittiä oli ehditty sekoittaa eurooppalaiseen enemmänkin ja siellä rotujako oli paljon hankalampi prosessi. Ruotsissa suurin osa kissoista päätyikin jaossa briteiksi ja Suomessa eurooppalaisiksi.

Kissaliiton rekisteriin on tähän mennessä (laskettuna 60-luvulta vuoteen 2007) kirjattu n. 2800 eurooppalaista, pentueita on syntynyt n. 660 ja niiden aikaansaamiseen on osallistunut noin 170 eri kasvattajaa. 1980-luku oli eurooppalaisen vuosikymmen, kasvatus- ja myös näyttelymielessä. Eurooppalaisia rekisteröitiin vuosittain kasvavassa määrin, ennätysvuonna 1989 eurooppalaispentueita syntyi noin 40 ja rekisteröitiin 128 eurooppalaista. Näyttelyissä oli usein 50-60 eurooppalaista, silloin tällöin jopa 80! 1990-luvun aikana kasvatus taantui vähitellen ja rekisteröintiluvut putosivat, mihin mahdollisesti vaikutti se, että samoihin aikoihin hyväksyttiin useita uusia rotuja.

2000-luvulla toiminta on jälleen tullut aktiivisemmaksi ja nyt ollaan rekisteröintiluvuissa kohottu jälleen noin 70-80 kissaan vuodessa. Näyttelyissä oli 1990-luvulla keskimäärin 30-40 eurooppalaista, nykyisin luokkaa 20-30. Noviisien rekisteröintimäärät ovat pudonneet radikaalisti huippuvuosista. 1980-1990-luvulla vuodessa saatettiin rekisteröidä 20-30 noviisia, kun 2000-luvulla viitisen.

Noviisien avulla eurooppalaiskasvatukseen on saatu ajoittain uutta verta ja siksi tuontikissojen merkitys ei ole ollut niin suuri kuin joillain muilla roduilla. Joitakin tuontikissoja on kuitenkin ajoittain meille hankittu, lähinnä tabby(kuvio)taustaisia kissoja Ruotsista. Suomessa on aikojen saatossa eniten kasvatettu tiikerikuviota, mitä taas ei juuri kasvateta muissa maissa. Täplikäs on kuvioryhmistä uusin ja nostanut nopeasti suosiotaan. Kautta aikojen suosituin eurooppalaiskissan väri on ollut musta, mustia eurooppalaisia on rekisteröity muihin väreihin verrattuna ylivoimaisesti eniten. Seuraavaksi suosituimpien joukossa ovat mm. ruskea- ja hopeatiikeri sekä sininen.

Vuoden 1988 alkupuolella valmistuivat rodun ensimmäiset kolme Eurooppa Championia, punatabby Turri (EUR d 22), hopeatiikeri Kontukatin Elviira (EUR ns 23) ja ruskeatiikeri Tiikerinsilmän Aku (EUR n 23). Vuonna 1989 valmistui ensimmäinen Eurooppa Premior, ruskeatiikeri Kissankellon Weikka Vesseli (EUR n 23). Näiden ja muiden SC/EC- ja SP/EP-kissojen kuvat löydät otsikon "SC/SP (EC/EP) eurooppalaiset" alta.