Kasvatus

Suomessa eurooppalaiskissan tilanne on erinomainen. Rotua on kasvatettu meillä järjestelmällisesti 1960-luvulta lähtien ja maassamme on tiettävästi Euroopan (ja myös maailman) suurin rekisterissä oleva eurooppalaiskanta (Kissaliiton rekisterissä vuonna 2007 oli yhteensä n. 2800 rotumme edustajaa). Suomessa on tälläkin hetkellä runsaasti aktiivisia eurooppalaiskasvattajia (kts. "Kasvattajat" -välilehti). Tällä hetkellä meillä rekisteröidään vuosittain noin 70 eurooppalaiskissaa. Myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on rekisteröityjä eurooppalaisia (Ruotsissa Suomen jälkeen eniten), mutta Keski- ja Etelä- Euroopassa eurooppalainen on rotukissana varsin harvinainen. Tosin 1990-luvulla Keski-Euroopassa kiinnostus eurooppalaisen lyhytkarvakissan kasvattamiseen lisääntyi ja sinne myytiin Suomesta muutamia rodun edustajia.

Nykypäivän kasvatuksen haasteena meidän pienehköllä eurooppalaiskannalla on liiallisen sukusiitoksen välttäminen, missä apuna ovat noviisit ja tuontikissat. Jälkimmäisten tuontimahdollisuudet tosin ovat rajalliset, sillä Suomessa on rodun laajin ja tasokkain kanta eikä esim. tiikerikuviota kasvateta missään muussa maassa aktiivisesti. Tiikeri- ja täplikäs/tabbykuviolinjat sekä valkolaikkulinjat nimittäin pyritään pitämään kasvatuksessa erillään. Lisää haastetta antaakin hyväksyttyjen värien runsaus (reilu 70 väriä), joista kukin arvostellaan näyttelyissä omassa luokassaan, vaikkakin vain n. 20:aa eri väriä kasvatetaan aktiivisesti ja lisäksi joitakin syntyy ns. "sivutuotoksena". Lähes kaikkia eri värejä löytyy rekisteristämme joskin joitakin harvinaisuuksia vain 1-2 edustajan verran. Haasteista huolimatta on saatu luotua varsin terve ja elinvoimainen eurooppalaiskissakanta. Nykypäivänä suurimmalla osalla pentueista on lähes täydet rekisterikirjat kasvatettuja eurooppalaisia sukutaulussaan ja onpa viime vuosina syntynyt joitakin kantakirjapentueitakin (eli rekisterikirjassa kaikki neljä sukupolvea kasvatettuja eurooppalaiskissoja).