Vastine Kodin Pellervo -lehden Maatiaismuorin kolumniin (lehti 8/2021)

15.9.2021

Yhdistyksemme puheenjohtaja kirjoitti vastineen Kirsti Hassisen kirjoitukseen Maalaiskatti kunniaan ja hallitus allekirjoitti vastineen. Pettymykseksemme lehti ei nähnyt asiassa oikaistavaa, eikä vastinettamme näin ollen julkaista. Vastine on luettavissa otsikkoa klikkaamalla kokonaisuudessaan.

Vastine Kirsti Hassisen kirjoitukseen Maalaiskatti kunniaan, Kodin Pellervo numero 8/2021

Kirsti Hassinen tuo kirjoituksessaan esille monia puolia kissojen ominaisuuksista, tehtävistä ja kasvatuksesta. Eurooppalaiskissan, Suomen kansalliskissan, rotuyhdistyksen edustajina haluamme oikaista ja täydentää kirjoittajan esittämiä väitteitä rodusta ja kertoa asianmukaista tietoa niille lukijoille, joiden kirjoittaja arvelee olevan tietämättömiä rodun olemassaolosta. Tosin kirjoittajan epäilystä huolimatta tuhansien rotukissaharrastajien lisäksi varsin moni muukin tietää rodun eurooppalainen lyhytkarva. Tämän voi päätellä myös rotuyhdistykselle tulevista yhteydenotoista.

Kirjoittaja väittää, että eurooppalaiskissa olisi pieni rotu. Suomessa on eurooppalaiskasvattajien ja eurooppalaiskissojen lukumäärän perusteella maailman laajin eurooppalaiskissakanta. Vaikka vuosittaiset rekisteröintimäärät vaikuttavat pieniltä, kaikkien rotujen rekisteröintimääriin verrattuna käy ilmi, että eurooppalainen on yksi suosituimmista roduista Suomessa. Suuri pentumäärä ei ole kasvatuksen tavoite. Jokaiselle pennulle varmistetaan koko elämän ajan huolehtiva koti.

Kirjoittaja väittää, että Suomen eurooppalaiskanta pohjautuisi ruotsalaisiin kissoihin. Rodun kasvatus on kyllä aloitettu Ruotsissa 1940-luvulla, koska Suomessa ei tuolloin vielä ollut rotukissaharrastusta. Kun Suomen ensimmäinen rotukissayhdistys perustettiin 1960-luvun alussa, eurooppalaiskissa oli ensimmäisiä rotuja, joiden kasvatus alkoi heti. Pohjana olivat ja ovat edelleen suomalaiset maatiaiskissat, Ruotsista tai muista maista on vuosikymmenten kuluessa tuotu vain yksittäisiä kissoja. Eurooppalaiskissa on ainoa todella kotimainen rotukissamme.

Maatiaiskissoja ei suinkaan käytetä hätävarana eurooppalaiskasvatuksessa, kuten kirjoittaja väittää. Jos maatiaiskissa ulkonäöltään ja tiedossa olevalta taustaltaan vastaa eurooppalaiskissan rotumääritelmää, se voidaan noviisimenettelyn kautta hyväksyä eurooppalaiskasvatukseen. Kyse on suunnitelmallisesta ja vastuullisesta kasvatuksesta, jonka perustana ovat kissayksilöiden ja koko rodun terveys ja luonne sekä geenipoolin monimuotoisuuden säilyttäminen.

Toisin kuin usein luullaan, tietyn alueen maatiaiskissat ovat usein läheistä sukua keskenään. Yksi syy tähän on, kuten kirjoittajakin toteaa, että sukua pääsevät jatkamaan muutamat menestyksekkäät kollit. Ulkona liikkuvat maatiaiskissat lisääntyvät ja suurelta osin elävät myös muun elämänsä ihmisen silmien ulottumattomissa. Luotettavaa tietoa siitä, miten terveitä ja hyvinvoivia maatiaiskissat kokonaisuudessaan oikeastaan ovat, ei ole. Maatiaiskissojen geenitutkimus olisi tervetullutta. Kaikki kissan terveyteen, luonteeseen, käyttäytymiseen ja eri ominaisuuksien periytymiseen liittyvä tieto on tervetullutta ja tärkeää.

Ottamatta kantaa siihen, missä ja miten toimivat kirjoittajan mainitsemat vastuulliset maatiaiskissojen kasvattajat, jää epäselväksi, miten maatiaiskissojen kasvatus olisi vastuullisempaa kuin eurooppalaiskissojen kasvatus. Käsittääksemme vastuullisessa kasvatuksessa on samat periaatteet, kasvatetaan mitä eläinlajia tai -rotua hyvänsä. Eurooppalaisen rotukissan kasvatusta säätelevät Suomen Kissaliiton säännöt, jotka ovat jokaisen nähtävissä sen verkkosivuilla. Lisäksi rotuyhdistyksellä on kasvatuksen tavoiteohjelma, joka on kattavan eurooppalaiskissaa koskevan tiedon ohella luettavissa verkkosivuilta www.eurooppalaiskissat.fi.

Suomen Eurooppalaiskissarengas ry

Riitta Mönkäre, puheenjohtaja

Riitta Kela, varapuheenjohtaja

Merja Lainio, sihteeri

Kadi Myllys, hallituksen jäsen

Tarja-Leena Sillasto, hallituksen jäsen