Eurooppalainen julistettiin Suomen kansalliskissaksi

22.7.2017

Kissaliitto ry julisti eurooppalaisen Suomen kansalliskissaksi Suomen Rotukissayhdistys ry:n (SUROK) kesänäyttelyn yhteydessä 22.7.2017. Eurooppalainen on alkuperäinen Pohjolan kissarotu. Aidolla eurooppalaiskissalla on rekisterikirja.

Varhaisimmat merkit kissoista Suomessa ovat rautakaudelta Hämeenlinnasta, Janakkalasta ja Mikkelistä (Keinänen M ja Nyman H, Kissojen Suomi, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS, 2014). Luonnonvalinnan avulla vankoiksi ja terveiksi kehittyneet lyhytkarvaiset maatiaiskissat muodostavat rekisteröityjen eurooppalaiskissojen kasvatuksen perustan Suomessa. Kaikki muut kissarodut on tuotu Suomeen muualta ja nykyisellään tavattavat maatiaiskissat voivat olla rotusekoituksiakin.

Euroopan suurin rotukissaharrastuksen kattojärjestö Fédération Internationale Féline (FIFé) hyväksyi eurooppalaisen omaksi rodukseen vuonna 1949 ja eurooppalainen on näin yksi vanhimmista tunnustetuista kissaroduista. Suomessa eurooppalaisen kasvatus aloitettiin 1960-luvulla, ensimmäinen kissa rekisteröitiin maatiaiskissasta ns. noviisiluokan kautta vuonna 1962 ja ensimmäinen pentue vuonna 1966. Rotukissana eurooppalainen poikkeaa suurimmasta osasta muita rotuja siinä, että jalostuksen tavoitteena on säilyttää rotu alkuperäisenä eikä muokata sitä uudenlaiseksi. Eurooppalaisrodun harrastuksen ydin on rodun säilyttämisessä. Muiden kissarotujen kehittäminen ja leviäminen on johtanut siihen, että maatiaiskissakantaan on levinnyt eurooppalaisrotuun kuulumatonta geeniainesta ja näin rekisteröidyistä eurooppalaiskissoista on muodostunut tärkeä maanosamme alkuperäiskissarodun säilyttämisen muoto.

Geenitutkimuksella on osoitettu, että suomalaiset rekisteröidyt eurooppalaiskissat ovat geneettisesti vahvasti sukua suomalaisille maatiaiskissoille. Eurooppalaiskissa erottuu geneettisesti muista rotukissoista erillisenä rotuna, mutta sillä on selvä geneettinen yhteys sen alkuperäiseen Pohjolan maatiaiskissojen populaatioon. Eurooppalaiskissan kasvatus on keskittynyt Pohjoismaihin, lähinnä Suomeen sekä jonkin verran myös Ruotsiin ja Tanskaan. Keski-Euroopassa kasvatusta on hyvin vähän. Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 60-100 pentua. Kaiken kaikkiaan Suomessa on rekisteröity noin 3600 eurooppalaista. Suomessa on laajin rekisteröityjen eurooppalaiskissojen kanta ja Pohjolan lyhytkarvakissaa voitaisiin tällä perusteella kutsua Suomen lyhytkarvakissaksi tai suomalaiskissaksi.

Vuonna 1987 perustettu Suomen Eurooppalaiskissarengas ry on yksi ensimmäisistä suomalaisista tiettyä kissarotua harrastavista yhdistyksistä, joka on laatinut kissarodulleen jalostuksen tavoiteohjelman. Harkitulla kasvatusotteella eurooppalaiskissan kasvattajat ovat onnistuneet säilyttämään rodun terveystilanteen Suomessa hyvänä eikä eurooppalaiskissalla ole toistaiseksi todettu mitään rotukohtaista perinnöllistä sairastavuutta. Rotumääritelmän täyttäviä maatiaiskissoja on Suomessa voitu kansainvälisten kissatuomarien arvion perusteella käyttää harkitusti eurooppalaiskissan kasvatuksessa, mikä on edistänyt rodun geneettisen monimuotoisuuden ja terveyden säilymistä. Eurooppalaiset ovat kotikissoina yleensä pitkäikäisiä eläen jopa 15-20 vuotta ja vanhoinakin virkeitä ja hyväkuntoisia.

Rotumääritelmän kantava ajatus on kissatyyppi, joka on kaikilta ulkonäköominaisuuksiltaan eri rotujen ääripäiden keskivertokissa eli peruskissa. Toinen tärkeä periaate on, ettei eurooppalaisessa saa näkyä viitteitä muihin rotuihin. Ulkonäöltään eurooppalaisjussa on sopusuhtainen ja vankkarakenteinen. Se on keskikoinen tai suuri kissa, rakenteeltaan lihaksikas, leveärintainen ja tanakkatassuinen. Pää on kookas ja pyörähkö, mutta kuitenkin leveyttään pidempi. Korvat ovat keskikoiset ja kärjistään hieman pyöristyneet. Silmät ovat pyöreät, avoimet ja hieman vinoasentoiset. Turkki on lyhyt, tiheä ja joustava - sellainen, joka on soveltunut suomalaisiin sääolosuhteisiin, vaikka rekisteröidyt eurooppalaiskissat eivät eläinsuojelullisista syistä ulkoilekaan vapaina. Eurooppalaiskissalle on hyväksytty erilaisia värikuvioyhdistelmiä reilut 70. Vain luonnolliset alkuperäiskannassa esiintyvät värit ovat sallittuja, joten geneettisten mutaatioiden kautta jalostetut ja monissa muissa roduissa sallitut värit eivät ole sallittuja kuten ei myöskään pitkä turkki.

Eurooppalainen on ihanteellinen lemmikki sopeutuvaisen ja mutkattoman luonteensa takia. Se on ihmisiin kiintyvä, utelias, leikkisä ja osallistuu perheen arkiaskareisiin, mutta ei ole liian äänekäs tai tungetteleva. Rotu soveltuu erinomaisesti myös kaupunkilaiselämään esimerkiksi kerrostaloasunnossa. Eurooppalaisen turkin hoito on yksi kissarotujen helpoimmista.

Rekisteröity eurooppalaiskissa sopii Suomen kansalliskissaksi maantieteellisen alkuperänsä sekä maailman laajimman ja alkuperäisen kaltaisena säilytetyn kantansa perusteella. Eurooppalaiskissa on alkuperäinen ja perinteinen, mutta elinvoimainen suomalainen kissarotu.