Eurooppalaisen esittely

Eurooppalainen on ihanteellinen lemmikki sopeutuvaisen ja mutkattoman luonteensa takia. Se on ihmisiin kiintyvä, utelias, leikkisä ja osallistuu perheen arkiaskareisiin. Rotu soveltuu erinomaisesti kaupunkilaiselämään esimerkiksi kerrostaloasunnossa.

Eurooppalaisen terveystilanne on hyvä, eikä rotukohtaista perinnöllistä sairastavuutta ole todettu. Eurooppalaiset ovat yleensä myös pitkäikäisiä, ne elävät jopa 15‒20 vuotta ja ovat vanhoinakin virkeitä ja hyväkuntoisia.

Ulkonäkö

Ulkonäöltään eurooppalainen on sopusuhtainen ja vankkarakenteinen. Se on keskikoinen tai suuri kissa, rakenteeltaan lihaksikas, leveärintainen ja tanakkatassuinen. Pää on kookas ja pyöreähkö, mutta kuitenkin leveyttään pidempi. Korvat ovat keskikoiset ja kärjistään hieman pyöristyneet. Silmät ovat pyöreähköt, avoimet ja hieman vinoasentoiset. Turkki on lyhyt, tiheä ja joustava.

Eurooppalaiselle on hyväksytty noin 70 erilaista värimuunnosta. Väriryhmiä ovat yksiväriset, kuviolliset ja valkolaikulliset.

Vain luonnolliset alkuperäiskannassa esiintyvät värit ovat sallittuja. Geneettisten mutaatioiden kautta jalostetut ja monissa muissa roduissa sallitut värit, kuten naamiot, lila ja suklaa eivät ole sallittuja. Vaikka alkuperäiskannassa esiintyy pitkäkarvaisia yksilöitä ja niitä syntyy joskus myös rekisteröidyille eurooppalaiskissoille, pitkäkarvaisuus ei ole hyväksytty ominaisuus.

Kasvatus

Eurooppalaisia kasvatetaan kansainvälisen rotukissayhdisten keskusliitto FiFen rotumääritelmän mukaan. Eurooppalainen on kaikilta ulkonäköominaisuuksiltaan eri rotujen ääripäiden keskivertokissa eli peruskissa. Eurooppalaisessa ei saa näkyä viitteitä muihin rotuihin.

Eurooppalaisen kasvatus on keskittynyt Pohjoismaihin, lähinnä Suomeen ja Ruotsiin, jonkin verran myös Tanskaan. Keski-Euroopassa kasvatusta on hyvin vähän. Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 80‒120 pentua, mikä vastaa kaikkien eri rotujen keskiarvotasoa.